Pulkkisen uusin kirja jätti mieleen kuvan palapelistä, joka täydentyy pala palalta loppua kohden. Kirjassa on monta kertojaa: kuolemansairas psykologi-isoäiti ja hänen taidemaalaripuolisonsa, heidän lääkärityttärensä ja tämän kaksi tytärtä. Kuoleman odotuksessa eri henkilöt käyvät läpi menneisyyttä, josta löytyy kirjan tarinan kannalta tärkein henkilö, kotiapulainen, johon isoisällä on ollut suhde. Kirjaan tulee jännitteitä, joita kirjailija taitavasti kuljettaa eteenpäin.
Pidin kirjasssa erityisesti sen hienovireisestä ja taitavasta kerronnasta. Pääpaino on sillä, mitä tapahtuu ihmisen sisällä. Toden suhteellisuus tulee esille jo kirjan nimessä. Totta tarkoittaa osaa todellisuudesta. On olemassa erilaisia totuuksia, jotka kokijalleen ovat tosia. Ihmettelen, ellei tämä kirja ole Finlandia-ehdokkaitten joukossa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti